monikulttuurisuus

Monokansan perilliset

Ennen oli kultapossukerhoa, säästöpossua ja KOP:lla Roope-Ankka säästölipasta. Avain tietysti oli vanhempien takana kanissa. Silti niistä tikkarirahat sai tiirikoitua ulos. Säästä, ja tuhlaa vasta sitten. Nyt opetetaan päinvastaista ”Älä ruoki lamaa säästämällä”. Mitäs hemmettiä? Eikö säästäväisyys olekkaan hyve – minua on kusetettu. Työväenliikkeen muksuilla oli E- säästökirjaa ja paremmalla väellä (omasta mielestään) S-säästökirjaa.

Aikoinaan 60 -luvun alkupuolella joka syksy koulujen alettua katsottiin viran puolesta ”kaikkien koululaisten kengät”. Ja se piikki persuuksiin – mitä varten lie Malmin Helka sen tyrkkäs? Minäkin tietysti sain kunnan puolesta ”monot” ja sen piikin. Niitä sanottiin kunnan monoiksi ja kunnan piikiksi. Olen siis tallustanut kunnan monoissa sen ”piikin” voimalla koulutietäni. Kolme kilometriä suuntaansa – ja paleli. Ei auttanut monot ei – vaikka olivat kunnan välinevarastosta. Sieltä neljänneltä riviltä ylähyllystä, jossa säilytettiin niitä kokoja. Olimme siis monokansaa.

Utsjokelaiset eivät olleet edes meitä – monokansaa – vaan asuivat asuntolassa. Siis vielä alempiarvoisempia, kuin me – kunnan monoissa kulkevat. Utsjokelaiset asuntolassa, mutta me sentään kotona. Siis he huonompia. Kulkivatkohan Utsjoen monoissa ja tiirikoivatkohan tikkarirahat, entäs se piikki? Puhuivatkin vielä omaa kieltänsä, ja suomea vain pyydettäessä, tai kiusattaessa. Vieläpä toisen kunnan alueella. Liekö vielä kustannuksella?

Kannattaakohan itseään pyrkiä nostamaan painamalla toista samanlaisessa asemassa olevaa vain taustan vuoksi? Tämä maltilliseksi kannanotoksi tähän maahanmuuttokeskusteluun. Ilmoittaudun ”maahanmuuttokriittisten”eturiviin.

 

 

 

 

monikulttuurisuus

Sodat sopivampiin maihin

Uuden Suomen blogipalstalla käydään maahanmuuttokeskustelua siihen sävyyn ja argumentein, että Pekka Siikala kuvaa sitä jo ”Uusi Suomi24 – suomalainen likaviemäri”. Yhdyn pääosin Siikalan arvioihin. Lehden journalistinen taso on laskenut, jota blogipalstan täyttävä ala-arvoinen maahanmuuttopolitiikan retostelu on syventänyt lisää.
Maahanmuuttopolitiikasta on käytävä keskustelua. Erilaisilla mielipiteillä, nakökannoilla ja painotuksilla on oikeutus. Demokraattisen keskustelun perusoikeus on kunkin oman mielipiteen vapaa muodostus. Mutta bloggarit voisivat kyllä itsekin harkita kuinka tehokkaimmin tuota oikeuttaan käyttävät näkökantansa esilletuomiseen. Suiden tukkiminen ja leimaaminen ei ole omaa argumentointia, vaan sen puutetta.
Hyväntahtoinen ja humoristinenkin värikkään kielen käyttö tuottaa paremman tuloksen, ja on vastuullisempaa, kuin ”harmaalla alueella” käytettävä vihamielinen kielenkäyttö. Joka mielestäni sävyttää monen US:n mamu- blogikirjoitusta.
Faktat lienevät parasta todistusaineistoa. Peruskoululaisetkin tietävät, että 6 tai 7 kertaa kymmenen ei voi olla 100, vaan 60 tai 70. ”Toi setähän laskee väärin”. Vastaan: ”Lieneekö matikan tunnilla jäänyt viittaamatta”.
Entä kun kirjoitetaan, että suvaitaan mieluummin aasialaisia kuin afrikkalaisia pakolaisia/maahanmuuttajia. Pitäisikö sodat sitten siirtää maihin, joista tulisi miellyttävämpiä/sopivampia pakolaisia ja maahanmuuttajia.
Kielelläkin on oma merkityksensä. Oppiiko aasialainen helpommin suomenkielen, kuin afrikkalainen? Kuinka käy liigajoukkueemme (jotkut kannattajat sanovat ”muukalaislegioona”) kun venäjää puhuvilla pääsy kielletty.
Suomella on kansainvälinen vastuu auttaa hädässä olevia ihmisiä. Olemme saaneet osamme tuosta kansainvälisestä avusta, kun kansamme sitä tarvitsi.