Tämän lehden (Lapin Kansa) palstoilla on uutisoitu ja keskusteltu jakamistaloudesta ja airbnb toiminnasta. Jakamistalous on uudenlainen resurssien hyödyntämismuoto, jossa olemassa olevia resursseja jaetaan muiden käyttöön kaikkia hyödyntävällä tavalla. Se on täysin kannatettavaa. Jatka lukemista ”Rovaniemeläiset siirtykööt syrjemmälle”
Kategoria: matkailu
Hukkaako Rovaniemi matkailunsa?
Joulun brittituristit on palveltu Saariselällä. Joulupäivänä viimeinen ryhmä teki lähtöä kotimatkalle. Ne Enontekiön Karesuvannossa Joulunsa viettäneet brittituristithan pakenivatkin “omiensa” palvelun kynsistä jo aiemmin. Kolhun ja riskin ulkoistivat Lapin matkailun kontolle. Surkeaa ja vastuutonta! Nyt tässä odotellaan venäläisiä, joita tulee arviolta 30.000 henkeä. Ylimääräisiä junia tulee 30, jotka tuovat matkailijoita Rovaniemelle, Helsinkiin, Kuopioon ja Kajaaniin.
Tuhlattuja kolumniaiheita – mikä avuksi?
Tämä tapahtui niinä päivinä, kun kolumnin kirjoittaja oli työmatkalla Saariselällä. Päätoimittajalta tuli muistutus kolumnivuorosta. Nyt tuli hätä käteen. Mistä ja mikä aihe? Olin jo toisaalla tuhlannut pienyrittäjäteeman. Saanut muutaman somasti hermostumaan, ja sitten sopuisasti lauhtumaan. Vuokrankorotuksiin asukasyhdistyksemme on ottanut tuoreeltaan kantaa. Siitä kirjoittaminen nyt olisi koplausta, joten ei käy!
Mikä avuksi? Teatteriesitys on Rovaniemellä rakennettu tekstiviesteistä. Miksi ei kolumniakin voi koota niin, että twitterin ja facebookin avulla pyytää ystäviä hätiin. Näin 300 km välimatka ei ollut este, ja apu tuli perille. Lokan ”verkkoporvari” yllytti. Tutki asiakirjaa ”Vihreä tehtävä 2010 – 2014”. Tätähän ei saa Lapin matkailuelinkeinolle kertoa! ”Vihreän liikennepolitiikan tavoitteena on, että raideliikenne tekee Suomen sisäiset lentoreitit kannattamattomiksi.” Raideliikenteen pitäisi ensin kuitenkin olla kattava, ennen kuin ravintolavaunuun voi istahtaa. Ilman toimivia lentoyhteyksiä Lapin matkailu olisi motissa. Sesonkityöntekijä vailla työtä, ja Safaritessu vailla mustin murkinaa. Olen ymmärtänyt niin, että matkailun toimijat ovat pyrkineet ratkaisemaan tätä Lapin matkailun saavutettavuutta, ja minimoimaan siihen liittyviä riskejä. Ovatko Vihreät tavoitteet toiset?
Energiapolitiikassa vihreät kaipaavat älykkäitä sähköverkkoja, ”jotka osaavat ottaa vastaan talomme katolla pyörivän tuulivoiman tuottaman hukkaenergian”. Riemastuttavaa hölynpölyä. Kuitenkin istuvat samanaikaisesti sisällä hallituksessa, joka kaavailee 1 – 3 uuden ydinvoiman rakentamista, ja vastustavat vesivoiman lisärakentamista. Minä vasurina olen jotenkin tykästynyt siihen, että olemattomat saavutukset hallituksessa naamioidaan sievästi torjuntavoitoiksi. Jotenkin tuntuu tutulta. Lapin elinkeinoille energian saannin varmuus on elinehto. Risuilla ei metallia sulateta, ja Tornion tehdas on Suomen suurimpia sähkönkäyttäjiä.
Ystäväni neuvoivat myös pohtimaan sitä, voisiko vähempiosaisen asialla olla ilman, että ensin etsittäisiin pahoinvoinnin syntipukkia milloin mistäkin. Venäläisillä on vähän samantapainen ajatusmaailma: Kuka on syyllinen ja vastuussa? Syntipukiksi kelpaavia ryhmiä katsojasta riippuen taitaa olla pilvin pimein, ja sitä kademieltä. Kuvitellaanko niin, että syyllisen löydyttyä ongelma on ratkaistu? Tarvitaanko aina joka asiaan jokin viholliskuva ja kohderyhmä määrittämään itse ongelmaa sekä sen syitä?
Mikä synnyttää närää ja käsityksen, että jotkut saavat älyttömiä tukia, ja elävät niiden varassa. Ylipäätäänhän tukiin ollaan tyytymättömiä. Toisaalta ne ovat saajalleen riittämättömiä, ja toisaalta osa jää niitä ilman. Tukien saannissa on kyse yhteiskunnan meidän verovaroin suorittamasta varallisuuden uudelleenjaosta. Tasataan eroja hieman, ei täydellisesti, ei riittävästi, mutta riittämättömästi. Siihen liittyvää byrokratiaa voisi kyllä tuntuvasti karsia. Olisiko perustulo siihen paras ratkaisu?
Toisaalta tällaisten asioiden miettiminen näin Joulun alla on kuin soutaisi ajassa vastavirtaan. Joulua lähestyttäessä suvaitsevaisuus, ymmärrys, hyväntahtoisuus ja muu sellainen saisi vallata täydellisesti jokaisen mielen. Myös sen kademielen. Olen hyvilläni, että ”yllyttäjäni” osallistuivat panoksellaan kolumnin rakentamiseen. Pekka Muhosen hulvaton kirja ”Matkailija poronkusemilla” saa siten odottaa vuoroaan.
Julkaistu Roi Press 8.12.2009
Työvoimasta Lapin matkailun pullonkaula
Lapin matkailualalta on viime päivinä tullut vastakkaisia viestejä. Rovaniemellä Hotelli Pohjanhovi on aloittanut YT-neuvottelut. Ne koskevat 40 hotellin työntekijää. Inarissa Pasajärvelle rakennettu uusi Porschen talviajokoulu tuo tänä vuonna 600 ajokoululaista. Välitön työllisyysvaikutus on 20 uutta työpaikkaa. Tunturi-Lapin matkailuyrityksissä on tälle sesongille vielä 500 työpaikkaa ilman tekijää.
Lapin liiton tilastojen mukaan matkailu tuo Lappiin 525 miljoonaa €uroa (2006). Kasvun taustalla on voimakas investointi. Myös uusien matkailutuotteiden markkinoinnilla on merkittävä vaikutus matkailun tulovirran kasvattamisessa. Matkailun parissa työskentelevien määrä ei ole lisääntynyt matkailun tulovirran tahdissa.
Tähän todellisuuteen Matkailuparlamentti on nyt kaamoksen jälkeen herännyt Ylläksellä. Siellä teemana oli ensimmäistä kertaa työvoiman saatavuus ja riittävyys. Herää kysymys ”Vasta nytkö?”. Oman näkemykseni ja kokemukseni mukaan merkit ovat olleet nähtävillä jo pidemmän aikaa.
Lappiin tarvitaan tulevina vuosina laskelmien mukaan jopa tuhansia uusia matkailusektorin työntekijöitä. Mistä ne otetaan? Lapin työttömistä varmaan osa, mutta myös muualta Suomesta ja ulkomailta. Lapin liiton tilastojen mukaan matkailun parissa työskenteli (teki työtään) 4116 työntekijää (2006). Vuokratyövoiman käyttö ei näissä tilastoissa näy. Ne siis lisäksi. Mikä on todellinen luku?
Toinen pullonkaula Lapin matkailussa on se, millainen asuntotarjonta työntekijöille paikkakunnalla on? Eli laadukas, monipuolinen ja kohtuuhintainen vuokra-asuntokanta on todella kunnissa merkittävä elinkeinopoliittinen työkalu. Saariselällä muun muassa yrittäjät itse ovat rakennuttaneet työntekijöiden saannin turvaamiseksi asuntoja. Kuuluisiko jonkin muun tahon se puoli hoitaa?
Vaikka matkailu on voimallisesti vientiala, on se ennen kaikkea palveluala. Palvelu on olennaisesti asiakkaan kokonaisvaltaista palvelua. Se ei siirry asiakkaalle ilman osaavaa palvelua. Ylläksen parlamentin mukaan osaavaa ja kielitaitoista työvoimaa yritykset olivat valmiita palkkaamaan myös ulkomailta. Eli monikulttuuriset työyhteisöt Lapin matkailukeskuksiin. En pane hanttiin. Monikulttuurisuus monikulttuurisessa asiakasympäristössä on kyllä voimavara, jota kannattaisi hyödyntää.
Entäs se Pohjanhovi? Kertooko se jotain Rovaniemen matkailun näköaloista. Varmaan kertoo. Vai syöttääkö Antti sen Hemmolle ”pakolaisten vastaanottokeskukseksi”. Monikulttuurista, mutta palveluhan ei siellä sitten kyllä pelaa.
”TESSU” TUNTURISSA KEIKKATYÖLÄISENÄ
Lapin Kansassa 17.12.08 oli uutinen, joka käsitteli rekikoirayrittäjien ja ohjelmapalveluyritysten välistä kiistaa. Puuttumatta tarkemmin kiistan ytimeen – oletan sen liittyvän €uroihin. Lappilaisten rekikoirayrittäjien mukaan keikkakoirien käyttö on johtanut siihen, että yhteensä noin 300 paikallista rekikoiraa (Inarissa ja Rovaniemellä) makaa sesongin aikana toimettomana kopeissaan. Se on ”Tessulle” todellinen harmin paikka, kun töitä tekisi isännän mieliksi, ja ruokansa eteen jotenkin tehdä.
Lehden jutussa ohjelmapalveluyrityksen edustaja harmittelee asiassa syntynyttä vääntöä kesken vilkkaimman sesongin. Vakaata pyrkimystä kiistan ratkaisemiseksi molempia osapuolia, sekä ”Tessua” tyydyttävällä tavalla väännössä oli. Ohjelmapalveluyrityksen on asiakkaansa joka tapauksessa hoidettava. Näinhän se on. Jos ”Tessu” ei ole työtään safarilla kunnolla tehnyt, se näkyy ravintolasalissa illallisen aikaan tyytymättömyytenä. Se yleensä puretaan ravintolahenkilökuntaan – ”huonoa palvelua ja kylmää ruokaa”. Tuloksena on joka tapauksessa tyytymätön asiakas. Se on kokonaisuuden kannalta äärettömän huonoa.
Lapille matkailulla on niin suuri merkitys, että pysyviä ja oikeudenmukaisia ratkaisuja olisi vastuullisten kyettävä saamaan aikaan. Paikallisen ”Tessun” ja paikallisen matkailualan työntekijän, sekä keikka” Tessun” ja matkailualan keikkatyöntekijän kannalta eri toimijoiden saumaton, oikeudenmukainen ja pitkäjänteinen yhteistyö on kokonaisuuden kannalta parasta.
Enontekiöllä ranskalaisturisteja palvelee koko kunta – vauvasta vaariin. Työllisyysvaikutus ja matkailutulo on kunnalle niin valtaisa, että kaikki takovat samaa rautaa ja toimivat samaan suuntaan. Tahtotila on kaikilla sama.
.
