kaupunginhallitus, kunnossapito, yksityistiet

Kumpi päättää – luottamushenkilö organisaatio vai virkamiesorganisaatio?

Näin on pakko nyt kysyä?  Elinvoimalautakunta päätti tammikuussa yksityisteiden kunnossapidon ja – avustusten periaatteista. Kaupunginhallitus harmillisesti ei käyttänyt tuohon päätökseen otto-oikeutta, eli ottanut päätösvaltaa itselleen. Se tilaisuus oli ja meni.  Tehtyihin oikaisuvaatimuksiin sitä otto-oikeutta KH ei voinut enää käyttää. Oikaisuvaatimukset oli osoitettu elinvoimalautakunnan päätökseen, ei kaupunginhallitukselle.

Elinvoimalautakunnan päätöksestä jätettiin neljä oikaisuvaatimusta.  Lautakunnalla oli kolme vaihtoehtoa: A) hyväksyä oikaisuvaatimukset, B) hylätä oikaisuvaatimukset tai C) muuttaa oikaisuvaatimusten kohteena olevaa päätöstään. Lautakunta muutti tehtyä päätöstään. Soitin Kuntaliittoon tuosta asiasta tarkistaakseni, mitä lautakunta tässä voisi päättää? Nämä olivat juuri ne vaihtoehdot.

Lautakunnan asiana tässä oli ottaa kantaa ja päättää nimenomaan päätöksestä jätettyihin oikaisuvaatimuksiin, muunlaiseen päätöksentekoon meillä ei ollut edes mahdollisuutta ilman lautakunnan yksimielistä kantaa.

Lautakunta hylkäsi kaikki oikaisuvaatimukset, ja muutti tammikuussa tekemäänsä päätöstä pöytäkirjaan ihan oikein merkityllä tavalla. Elinvoimajohtaja jätti päätökseen eriävän mielipiteen esittämättä siihen kirjallisia perusteluja.

Pian lautakunnan kokouksen jälkeen julkisuudessa esitettiin erilaisia ja keskenään jopa ristiriitaisia tulkintoja siitä, mitä lautakunta itse asiassa oli päättänyt? Pöytäkirjantarkastajana en allekirjoittanut tulkintoja tuosta lautakunnan päätöksestä vaan juuri sen, mitä pöytäkirjaan oli ihan oikein merkitty lautakunnan päätökseksi.

Kaupunkilaiset olivat hyvillään, että lautakunta päätti hoitaa yksityisteiden kunnossapidon kaupungin toimesta ”kustannuksellaan ja vastuullaan” kaikille niille teille, joiden varrella on yksikin vakituisesti asuttu kiinteistö. Vaihtoehtona oli valita kunnossapitoavustus.

Pian päätöksen jälkeen kaupungin nettisivuilla kuitenkin tiedotettiin, että kaikille avustusta tai kunnossapitoa saaville teille edellytetään tiekunta. Päätös tuolloin, eikä se vieläkään ole edes lainvoimainen.  Ei lautakunta niin päättänyt, vaan tiekunta edellytetään vain teille, jotka ottavat kunnossapidon ”avustuksena”. Muiden osalta kaupunki hoitaa kunnossapidon ”kustannuksellaan ja vastuullaan”, kuten lautakunnan pöytäkirjaan on kirjattu.

Lautakunnan kokouksen jälkeen (ei kokouksessa) väitettiin, että lautakunta olisi ylittänyt toimivaltansa. Hallintosäännön 22 § mukaan elinvoimalautakunta ”päättää yksityistielain mukaisten avustusten periaatteet yksityisteiden kunnossapitoon ja rakentamiseen sekä myöntää avustukset. Muilta osin tarveharkintaan perustuvista avustuksista teiden yllä- ja kunnossapitoon päättää kaupunginhallitus. (hallintosääntö s. 20 /22 §).

Miksi lautakunnan kokouksessa tätä toimivallan rajaa ei esitetty, vaan vasta kokouksen jälkeen? Miksi kaupunginhallitus ei käyttänyt otto-oikeutta lautakunnan tammikuun päätökseen, jolloin toimivaltaongelmaa ei edes olisi ollut?

Kunnallisen itsehallinnon perusteella kaupunki voi kunnossapitää ”kustannuksellaan ja vastuullaan” kaikki yksityistiet joiden varrella asutaan vakituisesti. Kuntalain velvoitteet menevät aina yksityistielain edelle.

Jaakko Portti

elinvoimalautakunnan jäsen, kaupunginvaltuutettu (vas.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s