Ei kategoriaa

Kaikkien maiden työläiset lähtekää pois!

Eero Heinäluoma sohaisi Urpilaisen viitoittamalla linjalla – samalla mitalla eteenpäin. Urpilaisen hokema ”maassa maan tavalla” sai nyt jatkokseen loogisen päätelmän ”töitä ei riitä suomalaisille, mikä johtaa rasismiin”. Eli pappeja on liikaa, ja naispappeuden kannattajat provosoivat naispappeuden vastustajia. Ne vievät miespapeilta pappisvirat – jopa ruustinnat. Sama logiikka – eri asia.
Heinäluoman heitto ei ollut hölmöyttään tehty möläytys. Se oli tietoinen ja harkittu jatko Urpilaisen aiemmalle heitolle. Heinäluoma väittää, että hallitus purkaessaan työperäiseen maahanmuuttoon liittyvää byrokratiaa – lisää maahanmuuttoa tilanteessa, jossa maassa on 300 000 tilastoitua työtöntä, ja 100 000 piilotettua. En ole tällaista lisäämishanketta havainnut! EU:n sisällähän työvoiman pitäisikin voida liikkua vapaasti, ja niitä esteitä poistaa.
Se mikä on lisääntynyt on ulkomaisen lähetetyn työvoiman hyväksikäyttö Suomessa. He eivät muutakkaan maahan, vaan tekevät alipalkattuna työtä, johon heidät on lähetetty. Miksi Heinäluoma ei puhu tästä? Miksi hän ei vaadi tähän valvontaan lisää resursseja? Ehkei se sovi vaalienalusteemaksi. Tässä valvontatehtävässä on vain kymmenen valvojaa koko maassa. Tästä kärsivät sekä suomalaiset yritykset, että työntekijät. Viimeisimpänä esimerkkinä Skanska ja Haltikin työmaa Rovaniemellä.
Jotensakin työväenliikkeen kansainvälisyysperiaate ei ole tässä johtodemarien ajatuskulussa kantavana periaatteena. Jos se on tietoinen valinta – kauas ovat aateperimästään eksyneet!
Ei kategoriaa

Tyrky ja Pyrky yllyttivät!

Aiemmin olen kirjoittanut kahdesta vaaliveijarista – Tyrkystä ja Pyrkystä. Niiden työnjako täytyisi olla sopivassa suhteessa vaaliehdokkaan työssä. Jos ei pyri tavoitteeseen, ei silloin myös työntö auta – ja päinvastoin. Markkinahenkiset käyttäisivät tässä yhteydessä termejä – kysyntä ja tarjonta. Kysytty kyllä on – Tradekan vaaleihin, Arinan vaaleihin ja EU vaaleihin. Ne eivät tuntuneet luontevilta kohdallani. Nyt tuntuu!
Olen tänään Vasemmistoliiton kevätkokouksessa Ivalossa antanut julkistaa ehdokkuuteni vuoden 2011 eduskuntavaaleihin. Asia on ollut suppean piirin tiedossa jo muutaman kuukauden. Hyvin kuitenkin se säilyi tekopitäjääni Ivaloon saakka. Piirikokous nimesi joukon ehdokkaita mukaanlukien Markus Mustajärven, joka näin aikaisti omaa ilmoitustaan. Tyylikäs teko!
Mitkä ovat tavoitteet? Mitä annettavaa sulla olisi? Osaatko sinä? Mistä varat kampanjointiin? Näihin ja moniin muihin odottamattomiin kysymyksiin on oltava valmis vastaamaan. Minähän olen. Pajatsoa ei tyhjennetä kuitenkaan kerralla.
Vaalirahoituksessa luotetaan omaan, sekä lappilaiseen osaamiseen, ja projekti on jo käynnissä. Tavoitteena on tietysti tehdä tyylikkäällä ja ennakkoluulottomalla kampanjalla Vasemmistoliitolle hyvä vaalitulos Lapissa, ja tehdä oma edustajanpaikka mahdolliseksi. Epäilijöille osaamisestani kehoitan suuntaamaan katseet nykyedustajiin. Monen osaaminen voidaan kyseenalaistaa. Sotkeneet koko työpaikkansa, josta osaavatkin kansanedustajat saavat syyttä suotta osansa.
Politiikassa olen pikkuhiljaa oppinut sen tosiasian, että ”Annetut siivet eivät kanna!” On lennettävä omien siipien varassa, ja luotettava ihmisten aitoon tukeen. Minä luotan!

Ei kategoriaa

HÄPEÄLLINEN häpeälista!

Kaupan alan työehtosopimus on päättynyt, ja alalla vallitsee sopimukseton tila. Työrauhavelvoite ei ole voimassa! Neuvottelut uusista työehdoista takkuilevat. Euroissa mitattuna kyse on noin kymmenen euron eroavuudesta kuukaudessa. Ei siis paljon. Missä sitten mättää, ettei sopimukseen ole päästy PAM:in noudattaman tiukan laillisuusperiaatteen ajanjakson aikana.
Tämän kaksi viikkoa työnantaja käytti värvätäkseen RIKKURITYÖVOIMAA pitämään kaupat auki lakon aikana. Hyödyllismpi vaihtoehto olisi ollut käyttää aika sopimuksen saamiseen. Sehän kuitenkin on tavoite ja aikanaan allekirjoitetaan. Vai kuinka kauan sopimukseton tila voi jatkua? Stockmanninkin ”Hullut päivät” toteutuvat, mutta Stokkan johtajan kritiikki ja ero EK:sta lienee kirjattava tappioksi – työnantajapuolelle.
Mielenkiintoinen perustelu jääräpäiselle ”vastakkainhakkauttamiselle” on se, etteivät työt olisikaan lakossa, vaan liittoon kuuluvat työntekijät. Snoppailua termeillä. Työpaikoilla tehdään nimenomaan työtä – se on se perusta. Ei kai rikkureita työpaikoille lorvimaan ja aikaa kuluttamaan haalita, vaan tekemään nimenomaan sitä työtä, joista työehtosopimusneuvotteluissa nyt sovitaan ehdoista.
Toinen mielenkiintoinen perustelu on se, että kun kuulutaan eri liittoon, se ei olisikaan rikkurointia. Nautitaan samasta alan yleissitovasta työehtosopimuksesta, mutta sen hankkimiseen ei osallistuta. Nautitaan vain sitte rusinoista. Täytyisikö noudattaa TEHY:n esimerkkiä – TES koskee vain tiettyyn liittoon järjestäytyneitä työntekijöitä?