Ei kategoriaa

Jäikö Soinilla puberteetti-ikä väliin?

Uho ja “maailmassa on kahvat” – kunhan nostaa tuosta vaan! Tunne on tuttu. Olen itsessäni todennut samaa. Varmaan muutkin muistavat itsestään saman tunteen. Itse penskana räkytin ja uhosin, sitten varhaisnuoruudessa valtaa käyttämään ilman harkintaa. Nyt harkinta tulee ennen vallankäyttöä. Toivottavasti!

Nyt on vanha mies nimeltään Timo Soini jäänyt mielikuvissaan nuoruutensa vangiksi. Onko tullut liian paljon, ja menestyshuuma jäänyt päälle? Uho, suuret sanat ja kielelliset sutkaukset miellyttävät ja viihdyttävät vaalikansaa. Ainakin mediaa! Siis tätä lisää. Kansa kai tykkää, jos esittäjä sanomansa itse niin kokee. Pidetään yllä kuplatäytteistä menestyshuumaa, joilla peitellään sitä, että todellista sanomaa ei ole, ja nyt kannatus junnaa ja laskee. Missä on sanoma, ja poliittinen visio?

Mikä avuksi? Lisää sanallista pökköä pesään! Esitetään itse itseä SISÄMINISTERIKSI! Lisätään korttirinkiin panoksia. Nostetaan kehiin pakkoruotsi, “Thors-manooveri”, mamu-kritiikki kaikissa ilmenemismuodoissaan. Sitä paikallistetaan ”ratikaalilla” kunnallispoliittisella erilaistamisella. Tuloksista ei väliä, kunhan erottaudutaan muista – niistä vanhoista korruptoituneista puolueista.

Persujen nykylinja on sääli! Heissä olisi voimavara yhteiskunnan epäkohtien korjaamisessa. Nyt se jää pelkän sanallisen herjan asteelle. Oikeitakin asioita olisi kohdentaa energiaa. Soini sanoo, että persujen “on uskallettava voittaa vaalit”. Persujen on kuitenkin ennenkaikkea uskallettava kasvaa ITSE.

Ei kategoriaa

Persut seikkailee kunnallisdemokratialla

Tänään Rovaniemen valtuusto piti seminaarin teemalla – HALLINNON UUDISTAMINEN. Puheenjohtaja Heikki Autto peräänkuulutti avauspuheenvuorossaan “valtuustosopimusta” Rovaniemelle, jollaisesta Turussa Vasemmistoliitto liputettiin ulos, kun eivät alistuneet muiden puolueiden saneluun. Tarkempaa tietoa löytyy Aurajoen varrelta.

Tampereelta kehitysjohtaja Kari Hakari kertoi pormestarimallista ja väestöperusteisista lautakunnista. Luottamusmies- ja virkamiesorganisaation keskuudessa (100 henkeä) tehty selvitys tuotti mieluisan tuloksen pormestarimallin toimivuudesta. Sitä tietoa, miten varsinaiset kuntapalvelujen käyttäjät – kuntalaiset – pormestarimallista ovat, ei edes kysytty! Ei varmaan edes tarvitse kysyä? Turhaa tietoa!

Proffa Jari Stenvall arvio Tampereen mallia, ja kehotti pitämään huolta yliopistoverkosta myös “periferiassa”, kunnallisesta itsehallinnosta, sekä vahvistamaan omaa hallintokulttuuria omista vahvuuksista lähtien. Viisas neuvo.

Entäs Rovaniemen Persut. Esittävät osallistumista kolme valtuustokautta sitovaan kokeiluun pormestarista. Siinä suoralla kansanvaalilla valittaisiin pormestari kaupungin johtoon. Mutta se ei olisikaan nimeltään “pormestari”, koska se ei kuulu Suomen kunnallisen itsehallinnon perinteeseen, vaan on peräisin säätylaitoksesta. Tätä kieltämäänsä käsitettä persut käyttivät itse aloitteessaan kaikkiaan kuusi kertaa – häveliäisyyssyistä tosin (sulkumerkkien sisällä). Ilman sulkumerkkejä oli termi kaupunkijohtaja. Vain hieman erilailla kirjoitettu kuin KAUPUNGINJOHTAJA. Sanottakoon kuitenkin, että Rovaniemellä muistini mukaan on aikoinaan ollut pormestari – viimeisin Ville Väyrynen. Persut loivat itselleen ukkojumalan, joka pelkällä olemassaolollaan poistaa vanhojen puolueiden korruptoituneen hallinnon ja tuo kuntalaisille mirhamia ja kultaa tuosta vaan. Tuekseen he saivat toisen kristillisen – puoleksi hajonneesta ryhmästä.

Itse olen aiemmin puhunut, että Rovaniemi tarvitsee poliittista johtajuutta. Samalla olen esittänyt, että valtuuston keskuudestaan valitsema pormestarimalli olisi käyttökelpoisin. Vaikka Rovaniemi nyt hylkäsi kokeiluun ryhtymisen, se ei merkitse umpiperää. Poliittisen päätöksentekojärjestelmän vahvistamiseen on muitakin väyliä. Tämä tahtotila oli aika vahva kaikissa valtuustoryhmissä.

Tavallinen kuntalainen mielestäni kuitenkin pääsääntöisesti odottaa, että kuntapalvelujen käytettävyys, toimivuus, johdonmukaisuus ja tehokkuus ovat hänen/asiakkaan kannalta ensisijaisia. Eli, että tiski olisi mahdollisimman matala ja hän saisi kivuttomasti tarvitsemansa palvelut.

Ei kategoriaa

Yritysten byrokratialasku 900 miljoonaa

TEM on tilannut Ramboll – konsulttiyhtiöltä selvityksen työnantajavelvoitteiden aiheuttamista byrokratiakustannuksista yrityksille. Selvitys päätyy huimaan ylimääräiseen 900 miljoonan euron laskuun yrityselämälle. Yritysten kaikista hallinnollisista kustannuksista tuo byrokratiakustannuksen osuus on 16 %.

Suomen yrityksistä valtaosa on alle viiden työntekijän yrityksiä, siis pienyrityksiä. Selvityksestä ei käy ilmi, kuinka byrokratialasku kohtelee erisuuruisia yrityksiä. Suurilla yrityksillä on omata hallinnolliset resurssinsa, jonka holveihin tuon byrokratialaskun voi häivyttää. Pienyrittäjä sitä vastoin on itse fyysisesti sidoksissa byrokratiavelvoitteisiin oman päätyönsä ohella. Pientä byrokratialasku kohtelee siten rankemmin, kuin suurta.

Tarina tässä byrokratiaviidakossa menee niin, että lainsäätäjä säätää, virkamies virka-ajalla tuolissaan soveltaa ja valvoo.  Yrittäjä sitten varsinaisen työpäivänsä  päätteeksi yrittää selviytyä byrokratiaviidakosta, ja maksaa vielä itse tekemästään ylimääräisestä työstä.

Vesselihallituksen tavoite vähentää yritysten byrokratiarasitusta neljänneksellä vuoden 2012 loppuun mennessä on täysin oikeansuuntainen. Sitä vain ihmettelen, miksei asiaan ole tartuttu jo aiemmin? Eikö se ole ollut tiedossa? Eikö ole ollut korvia, joilla kuunnella ja kuulla? Onko ollut fiinimpää seurustella suuryritysten kanssa? Pienyrityksissä on mahdollisuuksia ja tarvetta työllistää. Kynnystä voisi nyt reippaasti madaltaa.

köyhyys, syrjäytyminen

KUKA KUUNTELEE KÖYHÄÄ?

Kemissä oli köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaisen teemavuoden tilaisuus – ”Kuka kuuntelee köyhää?” Unicefilla on hyväntahdon lähettiläänsä. Nyt on myös köyhälle varattuna omansa, joista yksi on näyttelijä Kari ”Kemijärvi” Väänänen. Onko hallitus ja eduskunta ulkoistanut köyhyysongelman muiden harteille? Eikö se halua puuttua köyhyysongelmaan!

Köyhyys on monella jokapäiväistä arkea. Se on kotona lapsiperheillä, vanhuksilla, työttömillä, opiskelijoilla – aina läsnä. THL:n tutkija Jouko Karjalainen toteaa, että tuloerot ovat revenneet ja toimeentulotuen saajien määrä on kääntynyt nousuun. Tuloerojen kasvu ei johdu annetusta kohtalosta, vaan lopputulos on seurausta tietoisesti harjoitetusta politiikasta. Sitä on saatu, mitä on tilattu. Ei ihme, että tutkijaa ”välillä vähän turhauttaa” kirjata ja tutkia harjoitetun politiikan seurauksia. Kuuntelisivat edes!

Kari Väänänen peräänkuuluttaa sitä ”Mihin hyvinvointiyhteiskunta katosi, ja mistä sen tilalle tuli julma ja raaka kilpailuyhteiskunta?” Hän patistaa puuttumaan köyhyyden rakenteisiin. Nykyjärjestelmä paikkaa seurauksia, mutta ei pureudu itse syihin. Pääsyynä hän näkee sen, että rahalle ja ahneudelle on kaikessa annettu ylivalta, joka peittää alleen kaikki muut arvot. Esim. vanhukselle on varattu (mitoitettu) kolme vaippaa vuorokautta kohden – ylimenevän tarpeen osalta mennään vanhuksen kukkarolle.

Mistä köyhälle saa apuja? Mieleen tulee tietysti toimeentulotuki. Siellä lasketaan tuleeko normivajausta? Jos tulee, niin vajaus katetaan – muussa tapauksessa ei. Työttömien ruokalasta saa kohtuuhinnalla aterian. SPR:n Kontista saa päälle pantavaa. Samalla tulee auttaneeksi muita. Kirkon diakoniatyö jakaa ruoka ja muuta apua. Veikko Hurstin säätiö ruokkii ja vaatettaa. Sitten ovat EU:n ruokakassit yms. Nämä kaikki ovat tarpeellisia, mutta parhaimmillaankin ne kattavat vain seurausten osan. Köyhyyden syiden poistamisessa avainsana on harjoitetun politiikan sisältö.

Köyhyyden eri ilmenemismuodot ovat tuoneet myös kieleen uutta termistöä. Oletetaan, että palkka riittää. Mistä ovat sitten ilmestyneet ”työssäkäyvät köyhät”? Siitä, että palkalla ei tule toimeen, ja joudutaan turvautumaan tukiverkostoon. Tekemään useampaa työtä, eli pätkä siellä, toinen täällä ja silppu päälle.

Olisiko Suomessa yleissitovien työehtosopimusten rinnalle säädettävä lailla minimityöpalkka 10 euroon tunnilta? Suomen Yrittäjien Jussi Järventaus on ajatuksen jo tyrmännyt, koska monella alalla (esim. siivousala) siihen ei ole varaa. Eli käytännössä teetetään työtä, josta ei ole varaa maksaa. Työpanos hyödynnetään täysimääräisenä yritykseen, mutta osa kuluista siirretään työntekijän ja/tai yhteiskunnan katettavaksi. Kätevää!

Itse kuulun tulojeni perusteella Suomessa siihen 700 000 pienituloisen joukkoon, johon köyhätkin tilastoidaan. Kuitenkin joudun joskus toteamaan, että ”minulla on toisinaan varaa elää yli varojeni”.

Julkaistu Roi-Press 24.2.2010


Ei kategoriaa

Kuka tukisi hallitusta – “vesselijengi” hukassa?

Olen pitänyt pikku breikin bloggauksessa. Varmaan tuumaustauko! Silmiini on pistänyt outo neuvottomuus hallituksen riveissä. Vanhanen on lähdössä, ja kuka on tulossa. Kiviniemi ja Väyrynen ja se kolmas ???

Toivon Väyrystä! Moni sitä julkisuudessa pelkää – mutta salaa toivoo. Mieshän on muuttunut ihan silmissä. Entinen julistaja ja oikeassa olija (kerran erehtynyt, ja sittemmin todettu, että oikeassa olikin). Jutustelee leppoisasti, eikä ole ollenkaan takakireä – mutta varmuudella peluri, ja kettu sellainen. Siis tuttu tapaus. Kun turpaan tulee – niin tunnustetaan, että näin kävi, eikä selitellä. Homma käännetään vahvuudeksi.

Kokkareiden “finninaamajengi” – Katainen, Stubb ja Häkämies – ovat hiukka hukassa nyt. Eikö hymy riitäkkään? Eikö triathlonin moitteeton suorittaminen? Eikö Mäntyniemen rouvan kurmuuttaminen tuokkaan toivottua menestyshuumaa? Omilta tulee nuuskaa enemmän, kuin vastustajat oivaltavat edes toivoa. Se Jounsuun yrittäjä etunenässä.

Vanhasen ero keskustan johdosta, ja samaa myötä pääministeriydestä on saattanut kokkareiden “hei me menestytään” –jengin täydelliseen neuvottomuuden valtaan. Voisiko paljastavampaa heitteillejättöä olla, kuin tämä Vanhasen operaatio vesselijengin suhteen on? Vihreät on tässä statistin osassa! Jos joku kuvitteli, että uusi sukupolvi astuu politiikassa eturiviin, ja syrjäyttää seniorivaikuttajat. Väärässä on!

“Vesseliporukalla” oli, tuli ja meni etsikkoaikansa!

Ei kategoriaa

Tapiola voisi lakkauttaa “puhelinpalvelunsa” – 01.01.06

Olin tässä taannoin osapuolena liikennevahingossa. Autoni hanttimiehenpuoleinen kylki rullattiin siinä uusiksi. Vastapuolen vahinkoyhtiönä toimi Tapiola.

Pyhän jälkeisenä maanantaina menin Suomen Vahinkotarkastukseen, jossa tehtiin korjausarvio, ja vaihtoehto lunastuksesta. Päädyin lunastukseen, ja samalla uuden työvälineen hankintaan. Lunastus, uuden osto ja rahoituspaperit, sekä valtakirja tehtiin puoleltamme kuntoon välittömästi.

Korvausrahoja ei vain kuulu! Missä mättää? Soitto Tapiola-yhtiöön tuotti mielenkiintoisen kokemuksen. Kuuntelet 52 minuuttia hermostuttavaa odotusmusiikkia. Matkassa se teki Sodankylä – Vikajärvi välin. Suunnilleen sata kilometriä. Välissä miellyttävä naisääni toisti “Vaivattomimmin teette vahinkoilmoituksen netissä”. Olin kuitenkin peräämässä korvausrahojani, enkä tekemässä vahinkoilmoitusta.

Puhelun kokonaiskesto oli yksi tunti, yksi minuutti ja kuusi sekuntia, josta odotusmusiikin osuus oli tuo 52 minuuttia. Musiikkikappaleen kesto on yleensä noin kolme minuuttia – eli kuuntelin saman kappaleen 17 kertaa.

Vihdoin puheluuni vastattiin. Meillä on nyt ruuhkaa. Niin varmaan on, mutta kyseessähän on vakuutusyhtiö, jonka olettaisi osaavan varautua jokatalviseen vahinkoruuhkaan. Paperimme olivat perillä, mutta vastapuolen vahinkoilmoitusta ei heillä vielä ollut. Eli korvausrahani ovat sen takana.

Olisiko minulla vastapuolen puhelinnumeroa, ja voisinko soittaa hänelle. Hetkinen! Minun rahojani makaa vakuutusyhtiössä, koska yhtiön ja asiakkaan välillä on yhteyskatkos. Pitääkö minun hoitaa kustannuksellani yhtiön asiakastiedot ajan tasalle, ja hoitaa yhtiön ja asiakkaan välinen asiakirjaliikenne jälleen omalla ajallani kuntoon. Puheluun vastanneessa asiakaspalvelijassa ei ole syytä, vaan yhtiön toimivassa johdossa. Heillä on valta joko lakkauttaa puhelinpalvelu, tai hoitaa resurssit siihen kuntoon, että asiakaspalvelu toimii säädyllisessä ajassa.

Vielä en tiedä paljonko 1 h. 1 min. ja 6 sek. puhelu tuli minulle maksamaan. Palaan sen kohtaloon myöhemmin.

Kotisivuillaan Tapiola mainostaa -  Kiitettävää korvauspalvelua

Useimpia korvauksia voi hakea verkossa. Saamme asiakkailta kiitettäviä arvosanoja korvauspalvelumme laadusta ja nopeudesta.

Puhelinpalvelunkin toivoisi olevan samaa tasoa!

Ei kategoriaa

Valvova viranomainen

Viimeaikaiset uutiset askarruttavat, ja herättävät kysymyksiä – ovatko valvovat viranomaiset ajan tasalla? Suomessa on Valviraa, Eviraa, THL:ää, Työsuojelupiiriä, Ympäristö yms. Väkeä kerrostalotolkulla useassa paikassa valvomassa eri toimintojen lain- ja asianmukaisuutta.

Sikoja kohdeltiin huonosti. Evira ei löytänyt huonosti kohdeltuja sikoja. Vapaa kansalaisliike löysi, ja kertoi sen julkisuuteen. Mitä teki maatalousministeri Anttila? Sysäsi vastuun kuluttajalle – se kun ei kuulemma ole valmis maksamaan kalliimmalla tuotetusta siasta. Evira selitti huomaamattomuuttaan resurssipulalla. Aktivistit eivät selitelleet, vaan toimivat ja kuvasivat. Ei ollut resurssipulaa!

Valvira syntyi, kun TEO (Terveydenhuollon oikeusturvakeskus) ja STTV (Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus) yhdistyivät. Valviran missiona on ohjauksen ja valvonnan keinoin
  • parantaa elinympäristön terveysriskien hallintaa sekä oikeusturvan toteutumista ja palvelujen laatua sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Mitä tapahtui? Silmien edessä valvovan seulan läpäisivät vanhustenhuollon myrkkyneulat ja valelääkärit sekä valesairaanhoitajat. Valvonta toimii seuraavassa vaunussa, ja valvoo jälkijättöisesti selitellen.


Esimerkkejä löytyy varmuudella joka lohkolta. Myös niistä joka jouluisista lastenlelujen turvatarkastuksista. Tuudittaudutaanko liiaksi valvonnan aukottomuuteen ja toimivuuteen? Vai onko kallis ja näköjään tehoton valvontajärjestelmä luotu vain rauhoittamaan kansalaista ja kuluttajaa? Kaikki kunnossa!

Ei kategoriaa

Persujen ryhmä hajosi – vain istumajärjestys muuttui

Perussuomalaisten Sodankylän valtuustoryhmä on erottanut ryhmäjohtajansa luottamuspulan vuoksi. Erotettu ryhmyri käyttää omasta valtuustoryhmästään nimeä “perussuomalaisten valtuustoryhmä 1”.

Valtuustoryhmien hajoamisessa tai niistä irtaantumisessa ei sinänsä ole mitään tavatonta. Tällaista voi sattua ja tapahtua joka valtuustokaudella ja joka valtuustoryhmässä. Tässä kuitenkin on kyse erottamisesta luottamuspulan johdosta. Kaksi erotti yhden.

Luottamuksen menetyksen syynä on se, että erotettu ryhmyri allekirjoitti kunnanhallituksen luottamuksen kyseenalaistaneen aloitteen ainoana perussuomalaisena, ja kertomatta siitä muille ryhmänsä jäsenille.

Mikä näistä on luottamuspulan pääsyy? Kunnanhallituksen luottamuksen kyseenalaistaminen sinänsä? Eikö sitä olisi saanut kyseenalaistaa? Itse valtuustoaloitteen allekirjoittaminen? Eikö sitä olisi ilman ryhmäpäätöstä saanut allekirjoittaa? Vai se, ettei hän kertonut asiasta muille jäsenille, jotka myös ehkä olisivat halunneet allekirjoittaa aloitteen.

Sodankylässä kunnanhallituksen luottamusta horjuttanut tapaus liittyy siihen, että nykyisen kunnanhallituksen puheenjohtajan lähisukulainen on valittu tärkeään kunnan pestiin.

Ei kategoriaa

Kukkahattutäti ja ÖKY-Wahlroos

Pekka ja trulli 026

Sosiaalityön professori Leila Eräsaari arvostelee näkemyksiä, joissa julkisiin palveluihin osoitetut varat nähdään vain menoerinä, jotka katoavat pohjattomaan mustaan säkkiin. Häntä ottaa myös kupoliin mantra julkisen talouden umpikujasta.

Oletettu umpikuja on Eräsaaren mukaan itse aiheutettua. Jos veroasteemme olisi Ruotsin tai Tanskan tasolla, olisi julkisen talouden “kestävyysongelma” 10 miljardia euroa helpompi. Markkinoidenhan piti olla kaikkivoipainen asiassa kuin asiassa. Miksi muiden pohjoismaiden julkiset palvelut eivät ole kaatuneet, vaikka niiden parissa työvoimaa on enemmän kuin Suomessa?

Eräsaari on ilmeinen “kukkahattutäti” ja nykynäkemyksen mukaan hyvinvointivaltion vihaaja, koska unohtaa sen talouspuolen. Wahlroos taas on toista maata. Hän kantaa huolta taloudesta ja siten rakastaa hyvinvointivaltiota. Veroja Nallekaan ei rakasta. “Suomi on kehno paikka sekä yksityisille, että yrityksille”. Täällähän ei varakkaan kannata edes kuolla.

Nalle on yritysmaailman ja fiinimmän väen äänitorvi. Hän kantaa huolta siitä, että niiden ei tarvitsisi kohtuuttomasti rasittaa itseään ja kukkaroaan julkisen talouden ja – palvelujen vuoksi.

Tässä Nallen resepti:

  1. Yritys Viroon, siellä ei ole yritysveroja.
  2. Työntekoon Venäjälle, siellä on matala tuloverotus.
  3. Varallisuus Ruotsiin, sieltä puuttuu perintö-, lahja- ja varallisuusvero.

Suomessa ei yrityksille ole mitään vastaavia houkuttimia. Siis ei tänne – tehottomuutta on kaikkialla. Vastuut ja rasitus notkealle toimijalle liian suuret. Unohtaako Wahlroos julkisten palvelujen sisältö- ja laatupuolen, ja sokeuttaa itsensä talouspuoleen tuijottamalla?

Ei kategoriaa

ANTEEKSI! – bisnesidea

Ihminen on virittänyt kekseliäisyytensä äärimmilleen kehitellessään erilaisia keinoja hankkia täpäkkää. Ammatteja on kengänkiillottajasta personal traineriin, ja kaikkea siltä väliltä. Täpäkäntekopaikkoja on romujen hyötykäytössä, pullojenkeräyksessä, marjanpominnassa, lumenluonnissa jne.. Hyödyllistä touhua kaikki – puuhastelussa mieli virkistyy, kroppa notkistuu ja aika rientää.

Aiemmassa bloggauksessani käsittelin oululaisen yrityksen profilointitouhuja, josta se laskutti työnhakijaa. Yrittäjäjärjestön lakimiesten opastuksella idearikkaat bisnestiikerit havahtuivat tarkastelemaan toiminnan lainmukaisuutta. Pistämätön idea pantiin soveliaasti naftaliiniin. Rahat palautettiin profiloinnista maksaneille, ja kaikkien 40 hakijan työnhakuilmoitus saatettiin voimaan. Samalla pyydettiin anteeksi – työnhakijoilta! Yksi tutkintapyyntö kuitenkin Rovaniemen poliisilla asiasta on pohdinnan alla.

Kauppalehdestä törmäsin juttuun, jossa bisnesideaksi oli hoksattu ”tinkaamispalvelu”. Se ei tarkoita etelänmatkabudjetin vartijaa basaarikujalla, vaan tinkaamista ostajan lukuun isommissa ”bisnes to bisnes” kädenväännöissä. Ostajan tinkaajan kaveri tietysti perustaa firman myyjän tinkaajaksi. Ja näiden yhteinen kolmas kaveri perustaa siivousfirman, joka erikoistuu täsmällisiin anteeksipyytelyihin.

Aiemmin, kun hevonen tarvitsi kengät – seppä takoi ne rautasulaton aihiosta, ja kengittäjä ammattitaidollaan asensi. Hiihtäjä sai sukset kaupasta jonne suksitehdas oli ne toimittanut. Kaikki näkyvää, hyödyllistä ja konkreettista. Onko Soneran aikoinaan pöhköksi tajuttu idea ostaa ”Saksasta ilmaa” jalostettu kaiken kansan ulottuville? Vai onko keisarin ihmevaatturi kokenut uuden tulemisen? Innovaatio valloilleen, ja pistämättömiä bisnesideoita kehittelemään.