Ei kategoriaa

Kuka uskoo yrityksiin?

Eettisyys kuluttamisessa ja yritystoiminnassa nostaa päätään – vai nostaako? Yritystoiminnan osalta sitä sopii epäillä. Olemme vastuullisia yrityksiä – kannamme vastuumme! Näin mainostetaan ja kerrotaan, mutta uskoisiko kuluttaja? Monet yritykset korostavat kuluttajalähtöisyyttä ja asiakaskeskeisyyttään. Myös se Nordea, jonka Merenneito-rahastot imaisivat moolokin kitaan asiakkailtaan 150 miljoonaa euroa.

Kemijärven tehtaan lakkauttanut Stora Enso korostaa vastuutaan ympäristöstä ja yhteiskunnasta nettisivuillaan näin. Nyt kuitenkin kemijärveläiset ovat huolissaan tehtaan jälkeensä jättämän jätelammen puhdistamisesta. Yritys on jo muualla!

Millaisen kuvan Nokia taas haluaa antaa kuluttajille yrityksensä eettisistä arvoista ja yhteiskuntavastuustaan. Meneeköhän läpi Bochumin tehtaiden työntekijöille, yhtiö on jo kuitenkin Romaniassa – ja saa investointituet. Bochumilaiset keskittyvät jälkihoitoon, ja särkevät niitä nokialaisia.

Miten se Hartwall saman asian ilmaisee sivuillaan? Melkoiselta vitsiltä vaikuttavat yhtiön nettisivuilta löytyvät arvot: kuluttajalähtöisyys, asiakaskeskeisyys, luottamus ja vastuullisuus, jossa luvataan kantaa yhteiskunta- ja ympäristövastuu sekä noudattaa hyvää liikemiestapaa.

Vierailu eri yritysten kotisivuille tuottaa mielenkiintoisen havainnon. Mitä niissä nostetaan esille ja mitä korostetaan? Miten yritys kantaa vastuutaan toimintaympäristölleen ja eri sidosryhmilleen? Googletus on vapaa!
Ei kategoriaa

Vastustan, tuen ja otan kantaa – toivottavasti kukaan ei huomaa!

Olen itse aiemmin ottanut kantaa Lapin Kullan Tornion tehtaan lakkauttamisasiassa. ”Turun Sinappi ja Lapin Kulta” bloggaus ja ”Reilua kahvia kaukaa ja paskaduuneja lähellä” ovat saaneet aikaan runsasta kommentointia. Osa niistä on senluontoisia, että kommentoijan voi katsoa jopa vetäneen niin sanotusti herneen nenäänsä. Olen laittanut kirjoitukseni mahdollisimman laajalle jakoon – blogiin, facebookkiin, my spaceen ja lehtiin. Miksi? Tiedonvälityksen johdosta!

Ovat muutkin asiaan ottaneet kantaa. Keskustan Lapin piirin kannanotto helähti heti näkyville tehtaan sulkemisilmoituksen jälkeen – pidin sitä jopa kehumisen arvoisena. Sen jälkeen onkin sitten ollut hiljaisempaa! Ei kuitenkaan täysin kuollutta. Nyt Keskustan Peräpohjolan piiri on ilmaissut kantansa, että ”Lapin Kultaa ei saa ryöstää!”. Tämä kannanotto on kuitenkin piilotettu julkisuudelta vain lounaislappilaisten luettavaksi. Terävä kannanotto kuitenkin on otettu! Periksi peräpohjolan keskustalaiset eivät anna!

Samoin Lapin Liitto on hyväksynyt asiasta kannanoton ja toimenpide-ehdotuksen. Kannanotto sinällään on selkeästi vastustava. Siinä ei siirtoa hyväksytä. Toimenpide-ehdotus on kuitenkin ilmaan heitettyjä vetoomuksia ja toiveita, sekä sitä tukea uudelleen työllistymiselle. Selkeää johtajuutta Lapin Liitto ei asemaansa näköjään kaipaa. Tästäkään kannanotosta en ole julkisuudessa nähnyt merkkiäkään.

Kemijärven yöjuna- ja massaliike puolueiden ulkopuolisina ja avoimina kansalaisjärjestöinä huolehtivat, että heidän asiansa varmasti saa julkisuutta. Yöjunaliike onnistui tavoitteessaan, massaliike sitävastoin päätavoitteessaan epäonnistui. Kuitenkin paine oli niin kova valtiovaltaa ja Stora Ensoa kohtaan, että sulkemisen jälkihoitoon oli panostettava aiottua enemmän.

Vuosipäiväänsä vastikään viettänyt ”Karvalakkilähetystö” oli aikoinaan Lapin puolueiden yhteinen esiintyminen, jossa Lapin Liitto otti sille kuuluvan johtajuuden. Nyt on näköjään toisin. Kartetaanko voimallisia yhteisesiintymisiä? Otetaanko kyykyssä harmiton kannanotto, johon pimeässä lyödään leima EI JULKISUUTEEN!

Ei kategoriaa

Porvaripuolueiden yhteenottoa tässä oottelen!

Viime päivien uutisotsikot politiikan saralta viittaavat siihen, että hallituksen kahden porvarillisen pääpuolueen linjanvedot ovat eriytymässä. Mitä se merkitsee? Toisaalta kyse on nykyisen hallituksen toimintakyvystä, ja toisaalta seuraavan hallituksen kokoonpanosta – ja tietysti sen linjauksista.
Tänään pääministeri Vanhanen peräänkuulutti voimakkaasti rikkaita laman ”sotakorvausten” maksajaksi, ja kritisoi nimeltä puhemies Niinistön unilukkarina esittämää leikkauslinjaa. Millä keinoilla laman aiheuttama valtiontalouden epätasapaino paikataan – leikataanko palveluista ja siten karsitaan menoja. Vai ovatko kokoomuksen veropolittiset linjaukset rikkaita suosivina keskustalle liian pelottavia? Rikkaiden ylmääräistä verokurimusta Vanhanen tarjoaa viideksi vuodeksi. Selvä ero Niinistön palvelujen karsimislnjaan. Eikä kyse ole silti muusta, kuin veronkevennysten hiukan takaisinpäinvedosta.
Seuraviin eduskuntavaaleihin ei tule puoluesihteeri Tujusen esittämää porvariblokkia Ruotsin tapaan. Pikemminkin keväällä kontillaan ollut keskusta tulee ärhäköitymään. Porvariyhteistyö ei kokoomusjohtoisena ole itsestäänselvyys, johon kepu tyytyy. Nyt keskustalle löytyi oiva aihe ja paikka tehdä kokoomuksen linjaan hajurakoa ja samalla ryhdistää puolueen politiikkaa. Samallahan siinä voidaan vankistaa puoluejohdon asemaa tulevaa puoluekokousta silmälläpitäen.
Eduskuntavaalit on ennakoitu käytävän veropolitiikan ja laman seurausten korjaamisen teemoilla. Niitä asetelmia näillä linjan ja hajurakojen selkeyttämisellä nyt luodaan. Vaalien tulos on paljon vartijana, mitkä puolueet muodostavat seuraavan hallituksen. En pitäisi aivan mahdottomana sitä, että nyt piikkipaikalla komeileva kokoomus löytäisikin itsensä opposition penkiltä.
Ei kategoriaa

Sinnemäen lomautuslinja?

Työministeri Sinnemäki on puhunut pehmoisia. Lomautukset ovat kuulemma käyttökelpoinen tapa jakaa töitä. Tilauskirjojen ohetessa yritykset YT–neuvottelujen kautta hakevat ratkaisuja ja kustannusvastaavuutta. Tässähän ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Osa väestä jää töihin tekemään vähentyneitä tilauksia. Osa taas lomautetaan – odottamaan tilauskirjojen lihavoitumista. Jos näkymät ovat pitkällä sihdillä kehnonlaiset, osa saa käteensä myös irtisanomislapun.

Työn jakamisesta puhuminen lomautusmenettelyn yhteydessä on täysin perusteetonta. Työhön jäävillä on työtä, mutta lomautetut ja irtisanotut ovat sitä – työtä – vailla. Jos pisketti jaetaan puoliksi, tarkoittaa se sitä, että molemmilla on puolikas pisketti. Lomautetun tai irtisanotun tilalle yritys ei voi palkata uutta työntekijää. Työvoimatarpeen lisääntyessä katseet on ensin suunnattava lomautettujen ja irtisanottujen suuntaan.

Pääministeri Vanhanen riensi Sinnemäen avuksi toteamalla, että lomautukset ovat irtisanomisia parempi vaihtoehto tilauskirjojen ohetessa, ja valmiustila kriisin kääntymisessä nousuun olisi näin parempi. Näin tietysti on, mutta edelleenkään kyse ei ole työn jakamisesta, niin kuin minä sen käsitän.

Melkeinpä toivoisi, että Sinnemäen ajattelutavan voisi laittaa tietoisen sumutuksen piikkiin. Pahempi vaihtoehto on se, että jos hän ihan oikeasti ajattelisi näin, olisi tätä mieltä työn jakamisesta. Täytyisikö vihreiden nyt puolueena tarkentaa linjaansa työn jakamiseen ja työajan lyhentämiseen?

Ei kategoriaa

Kaupan mahdoton yhtälö ja Soininvaara

Soininvaara on alkanut taipua kauppojen sunnuntaiaukiolon kannalle. Eduskunta sen tänään kuitenkin päättäväisesti hyväksyi ympärivuotiseksi äänin 107-53. Ei taipunut, vaan hyväksyi! – tahtotila oli selkeästi varmempi, kuin Soininvaaran taipuminen. Selvästikään lakiuudistusta ei voida lukea vihreiden runsaiden hallitussaavutusten  piikkiin, tuskin edes torjuntavoittoihin – itse lukisin sen taas jälleen kerran antautumiseksi.

Argumenttien suhteen Soininvaara on sentään häveliäästi häpeissään “millaisia argumentteja tahansa tämän asian puolesta ei pitäisi esittää”. Ei niin! Mutta esitetään silti. Kaupan liiton toimitusjohtaja arvioi ja esittää, että muutos synnyttää jopa noin 2000 uutta työpaikkaa, parantaa mahdollisuuksia tarjota täysiaikaisia työsuhteita ja lisää työtunteja osa-aikaisille. Millaisiin kauppoihin ne työpaikat syntyvät?

Erikoiskaupat eivät ole innoissaan. Mistä huoli – vapauttahan se vain lisää? Perimmiltään huoli on siinä, että entistä suurempi osa ostoksista tehdään jättimarketeissa. Erikoiskauppojen riippuvaisuus asiantuntija- ja palveluhenkilöstöstä on myös suurempi, kuin pitkälti itsepalvelujättimarketeissa. Samoin omistaja sidotaan kauppaansa tiiviimmin sitein, kuin kotiinsa. Arki ja pyhä, pyhä ja arki tekee omistajakauppiaasta torpparin.

Ei kategoriaa

Kokoustan – siis olen olemassa!

Kokoukseen saanee pian osallistua Facebookin kautta – pingillä, twitterillä, sähköpostitse ja kirjeillä yms. Kuka uhrautuu paikalle? Yhden täytyy ainakin! Sählyporukassa riittää jutustelu pukuhuoneessa ennen tai jälkeen suihkun.

Kuvitellaan! Olen yhdistyksen puheenjohtaja, mutta unohtanut kokousajan ja paikan. Sihteerikin samassa jamassa. Rahastonhoitaja tilipapereineen odottaa ulko-ovella ilman avaimia, parin jäsenen kanssa. Kokous on kuitenkin sääntöjen mukaan kutsuttu koolle – olemmeko laillisesti koolle kutsuttuja ja päätösvaltaisia?

Alkusählingin jälkeen kukin ottaa istumapaikkansa. Puheenjohtaja antaa portsarille päällystakkinsa, ja maksaa narikan. Sitten tiskille nauttimaan Lapin Kullan korviketta. Missä vapaa pöytä? Kavereiden luo nyt ei ainakaan. Sihteeri lopettaa kotityöt joko pihalla tai sisällä, ja lukkiutuu kotinsa WC:hen lasten ulottumattomiin. Rahastonhoitaja hakee sateelta suojaisan tilan, ja löytää sen paikallisen kappelin kolmannelta penkkiriviltä. Ne pari paikalle vaivautunutta heittävät lanttia, kumpi jää kokouspaikalle ja kumpi saa palata kotiinsa. Vahtivuoron välttänyt kuitenkin päättää poiketa kotimatkalla tutun kaverinsa luona, ja unohtuu sinne.

Kaikki asemissaan ja valmiina kokoukseen. Onko sihteeri valmis kirjaamaan? Puheenjohtaja on ainakin johtokunnossa, ja keskustelu käy vilkkaana – siinä naapuripöydässä. Talousasiat puhuttavat aina – onneksi kappeli tarjoaa papereille suojan. Rahastonhoitajasta ei niin väliä – tiukkapipo! Koska vahtivuoroon joutunut saa poistua paikalta? Karmeasti unohtuu kokouspaikalle – ja ovi takalukossa. Muistaako kaverinsa luo eksynyt, että hän on kokouksessa? Saako puheenjohtajan kokoustaminen aikaan hurjan perheriidan yön pikkutunneilla. Puoliso ainakin pahaenteisesti kuuntelee Anita Hirvosen kappaletta – “Älä tule myöhään!”

Ei kategoriaa

Rovaniemi elvyttää, turvaa kuntatalouden ja on osin sosiaalinen

PUHEENVUORONI VALTUUSTON TALOUSARVIOKOKOUKSESSA 16.11.2009

Ensinnäkin muutama positiivinen huomio talousarviosta:

1. Sosiaalisen luototuksen kokeilu – 100.000 € – oikea avaus, mutta määräraha on riittämätön.

2. Omaishoidon tuen nosto – 100.000 € ja 50.000 € päiväpalveluihin. Kriteerit täyttävällä on oltava siihen oikeus! Selvä myönteinen viesti, ja kaupunkistrategian mukainen.

3. Toimet pitkäaikaistyöttömien työllistämissakon välttämiseksi 2 milj. € ns. KELA maksu. Tekemättömästä työstä on hölmöläistä maksaa – nyt olemme maksaneet. Lisämäärärahan tarvettahan ei ole, vaan tämä hoidetaan niin, että vältetään tekemättömästä työstä maksettava sakko. Voisi todeta, että vihdoinkin.

4. Kotihoidon tuen kuntalisän kokeilu syyskuussa 2010. Saadaanko näin lyhyessä ajassa riittävää tietoa tulevaisuuden päätöksenteon pohjaksi? Mielestäni ei!

5. Palvelujen sisällön ja saatavuuden turvaaminen veroäyrin nostolla 0.5 %:la. En niin kovin paljon rakastaisi pelkästään rakenteita niiden itsensä vuoksi, vaan olennaisinta on – mitä niillä kuntalaiset saa! Ilman veroja ei saa! Nyt tämä norsu täytyisi opettaa tanssimaan notkeasti.

6. Investointiohjelmassa Lappia Talon remontin suunnittelun ja koulujen sekä päiväkotien remonttien käynnistyminen on täysin ajankohtainen.

Sitten kriittisiä reunahuomautuksia:

1. Kulttuuritoimen määrärahoihin (s. 55) vuodelle 2010 on varattu se 0,21 € Korundin vuotuisiin käyttökuluihin. Suunnittelukaudelle 2011 – 13 sitä ei ole huomioitu, tarve on 0,82 €.. Noudatetaanko tässä siirretyn ratkaisun strategiaa? Eli kaikkia kulttuuritoimen osa-alueita pidetään löysässä hirressä, ja varpaillaan määrärahojensa suhteen. En pidä sitä viisaana – enkä kulttuurikaupungille luontevana toimena – varmuus olisi saatava. Vastakkainasettelu ja sisäinen taistelu kunkin osuudesta ei ole hedelmällinen. Valitettavasti tämä talousarvioesitys jatkaa tuota epävarmuutta, ja ruokkii turhanpäiväistä vastakkainasettelua.

2. Tavoite on nostaa tuntuvasti kaupungin asukasmäärää jopa lähelle 70.000 henkeen saakka. Sen edellytys on kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saatavuus. Nyt kaupungin osin omistama yritys Kunta Asunnot Oy (KA). tässä suhteessa on vuokra-asuntotoimijoiden heikoin lenkki. Nyt ihan oikeasti – kipukynnys on ylitetty ja kuppi täysi! Vuokralaisten palaute korotusten osalta on osin painokelvotonta, mutta oikeutettua. Korotusten suuruus viime vuosien ajalta lyö räikeästi korville meidän strategisia tavoitteitamme. Viime vuonna korostin sitä, että kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saatavuus on yksi kaupungin vetovoimatekijä, työvoima- ja elinkeinopoliittinen työkalu. Toistan nyt taas saman! KA hallituksen puheenjohtaja Gardin – näin ei voi jatkua! KA neuvottelukunnassa (15.12) esitän, että se jalkautuisi selvittämään todellista tilannetta KA vuokra-asunnoissa.

3. Päihdehuolto maksaa hunajaa. Oman arvioni mukaan Rovaniemelle 3 – 4 milj. € vuosittain. Koko valtakunnassa 6 – 8 mrd. €/ vuosi. Hajonta johtuu laskutavasta. Vuonna 2010 kaupungille laaditaan päihde- ja mielenterveysstrategia. Tuon strategian yhteydessä on avoimesti ja kriittisesti tarkasteltava päihdehuollon rakenteita. Nyt siitä osa käy vajaateholla palvelematta itse asiakasta – maksetaan rakenteista, ei hoidosta ja tuloksista. Ostopalveluissa on kiinnitettävä huomio laadullisiin ja tuloksellisiin mittareihin. En pidä oikeana sitä, että päihdehuollon asiakas kantaa kustannuksia sinne ja tänne, saamatta kuitenkaan itse omaa – päihderiippuvuuttaan – hoidetuksi. Sehän kuitenkin on tavoite, ja toiminnan oikeellisuuden mittari. Rovaniemi ei ole esim. myöntänyt AVOMINNE hoitoon maksusitoumuksia – tiedän, että tuloksia on, ja asiakas on ystävineen maksanut sen itse! Väärin! Päihderiippuvuus on solidaarinen ja tasa-arvoinen sairaus – niin täytyy hoidonkin olla! Maksukyvyttömälläkin on oikeus parantua.

4. Napapiirin Veden (liikevaihtoon nähden kohtuuton) ja Rovaniemen Eergian osalta aikoinaan on luotu järjestelmä niiden tuottovaatimuksista peruskunnan kassaan – yhteensä noin 3 milj. €uroa. Ne kohtelevat kuntalaisia epäsosiaalisella tavalla – ja ne on purettava. Kun järjestelmä on aikoinaan osattu luoda – osataan se myös purkaa. Seuraavilla suunnittelukausilla on luotava poliittisesti yhteiset asteittaiset askelmerkit, joilla tämä kuntalaisia eriarvoisesti kohteleva ja kustannuksia nostava järjestelmä puretaan.

Ei kategoriaa

Veroale lama- vai flunssalääke?

Jäntti kysyy ja Katainen ei vastaa! "Sopii ihmetellä, mistä Jyrki Katainen (kok) tämän uskonsa veronkevennyksiin ammentaa. Olen kysynyt asiaa Kataisen virkamiehiltä, mutta en saanut vastauksesta tolkkua", sanoo Tukholman yliopiston kansantaloustieteen professori Markus Jäntti.

Hesari kyseli suomalaisilta ja ulkomaisilta taloustieteilijöiltä arvioita hallituksen elvytyspolitiikasta. Ajoitus ja kokoluokka ei kuulemma ollut kehnompi, mutta keinoissa taloustieteilijät löysivät moitittavaa. Kritiikin kärki kohdistui niin sanottuun veroelvytykseen. Kataisen veronalennuslinjaus ei mahdu talousviisaiden kaaliin, kevennyksistä osa kun menee säästöön tai valuu ulkomaille. Julkisten menojen lisääminen ja investointien käynnistäminen työllistää kuulemma suoraan.

Olisiko nyt niin, että veronkevennyksillä tavoitellaankin muuta, mutta sopivasti se naamioidaan siistimmällä termillä – VEROELVYTYS! Väliäkös sillä vaikkei se toimisikaan elvytyskeinona – eihän se ollut edes tarkoitus. Ehkei oikea, mutta sopiva, ja siisti nimi.

Huomenna Rovaniemen kaupunginvaltuusto kokoontuu talousarviokokoukseen. Ennakoin hieman. Kokoomus vastustaa veroäyrin nostoa puolella prosentilla 20 %:iin. Se esittää Rautiosaaren palvelukodin ja Muurolan lukion lakkauttamista. Jos se ei niitä saa – se ei myöskään veroäyrin korotusta hyväksy. Talousviisaat HS:n mukaan katsovat hallituksen erityisesti epäonnistuneen kuntien tukemisessa. Elvytyspolitiikan tuloksia syö tyhjäksi kuntatalouden kiristyminen. Valitsevatko Rovaniemen kokoomuslaiset huomenna kuntatalouden kiristymislinjan, vaiko ovat mukana elvytystalkoissa.

Ei kategoriaa

Satujen saari löysi rehellisyyden ohjenuorakseen!

Lapin Kansa – lehden jutussa islantilaiset pohtivat kansallisia arvojaan maan talouden romahduksen jälkeisessä tilanteessa. Aiemmin valheelliselle pohjalle perustunut menestyshuuma romahti, pankit kaatuivat ja maan hallitus hajosi. Valtio joutui rikkaiden holhouksen alaiseksi.

Ei liene kovin yllättävää, että tärkeimmäksi kansalliseksi arvoksi kansankokous valitsi rehellisyyden. Suomessa sama toimisi niin, että kun mikään muu ei enää auta – niin kokeiltaisiinko totuutta. Varsinkin vaalirahasotkussa se olisi ollut oiva apuväline. Nyt kokeiltiin kaikkea muuta, kuin totuutta. Katsottiin aina vaihe vaiheelta, kuinka pitkälle sillä päästään. Edelleen soppa kiehuu ja uusia luurankoja tulee esiin.

Islantilaisten tavassa hakea kansakunnan yhtenäisyyttä ja yhteistä näkemystä maan tulevaisuudesta on jotain, mistä kannattaisi ottaa vaarin myös Suomessa. Meillä on hiukan erikoinen tapa julistaa sitä viisautta, milloin pääministerin, presidentin, puhemiehen, Urpilaisen, Soinin, Arhinmäen yms. suulla – aina kuitenkin hierarkkisesti ylhäältä alaspäin. Se on ikään kuin jo olemassa, annettuna, jonkun suulla se vain täytyisi kertoa kansalle. Islantilaiset toteuttavat päinvastaista, ja mielestäni oikeampaa, lähestymistapaa.

Näkemystä tulevaisuudestaan islantilaiset hakevat keräämällä yhteen kansanjoukon viisautta. Ei julistamalla, vaan nöyrästi keräämällä murusista yhteinen näkemys tulevaisuudesta. “Yhdessä pöydässä talouskurimukseen ajautuneen maan tilaa pohti valtiovarainministeri Steingrimur Sigfusson vierellään vanttera kalastaja, toisessa asiaa puivat oikeusministeri ja pikkukaupungista tullut kaupan kassatyttö.”

Ei kategoriaa

Rovaniemellä valittamisen perinne – HEI HÖH!

Kunta Asunnot Oy:n toimitusjohtaja Kalervo Haverinen kuittaa Lapinradion mukaan Rovaniemellä nousseen vuokrien korotusta koskevan keskustelun ja ihmettelyn toteamalla, että “Rovaniemellä on vahva perinne valittaa vuokrankorotuksista.” Hän uskoo, että “keskustelun taustalla heijastelee vieläkin se, että Rovaniemen vuokra-asuntojen siirtäminen Kunta-asunnoille ei miellyttänyt kaikkia”. Eli meillä on vahva perinne valittaa, ja se korostuu vielä siitä, että meitä jurppii Rovatalojen taannoinen myynti Kunta-Asunnot Oy:le.

Mietin – uskaltaisiko tämän kertoa niille, joiden vuokrat kohoavat jälleen. Se, että jurppii – syynä ei olekaan vuokramenoja lisäävät €urot, vaan rovaniemeläisten vahva perinne valittaa ja Rovatalojen myynnin altistaminen jurppimiseen.  Siis, kun yrität vaihtaa asuntosi pienempään ja halvempaan, ja haet takuuvuokraan toimeentulosta apuja. Älä hämmästele – aiempi takuuvuokra lasketaankin sinulle sen kuukauden tuloksi, eikä toimeentulovajausta ehkä ole. Uuteen takuuvuokraan ei siten apuja tule, ja vaihto halvempaan ei onnistu. Olet liskussa ja maksat! Olet kuitenkin vain perinteen vanki ja se jurppii!

Vuoden 2008 vuokrien korotuksen yhteydessä aloitteestani 22 valtuutettua esitti valtuustokyselyn, jonka käsittelyn yhteydessä käytin tämän puheenvuoron. Tuolloin asuntotoimen lausunnon mukaan marraskuussa 2008 toimeentulotuen saajia oli 3430 (3200/2007). Toimeentulotukea saavien asuntokuntien määrän ja toimeentulotukimenojen arvioidaan kasvavan ensi vuonna. Paljonko nyt esitetyt korotukset lisäävät toimeentulotukea saavien asuntokuntien määrää ja toimeentulotukimenoja. Viime korotuksen aikaan laman vaikutuksia ja nykyisiä työttömyyslukuja ei ollut – nyt on!

Rovaniemellä vuokralaiset ovat purkaneet ärtymystään lehtien tekstaripalstoilla korotusilmoituksen osin vuokralaisia syyllistävästä sävystä. Tämä toimitusjohtajan lausunto on harmillisesti samassa linjassa.

Vuokralaisella on oikeus saada korotuksille oikeat ja perustellut syyt! Kaipa rovaniemeläisten jurppimista hieman helpottaa se, että eräässä Suomen kunnassa vuokrienkorotuksia vuonna 2008 perusteltiin näin. Ja vuoden 2009 korotuksia asetteluineen täsmälleen identtisellä kirjeellä näin, vain vuosiluku ja numerot vaihtuivat.