Ei kategoriaa

Vauhtisokeus – vaarallinen olotila

Liiallinen vauhti on vaaraksi muuallakin kuin vain liikenteessä. Myös elämässä ja pyrkimisessä ja työnteossa ja muutoksessa ja kaikessa siinä mitä ei ole saatu vielä valmiiksi. Ja ollaan jo ryntäämässä seuraavaan.
Istumajärjestys ei ole vielä selvä, ja sitä ollaan jo rukkaamassa uusiksi. Projekti ei ole vielä hahmottunut, kun jo suunnitellaan uutta. Painomuste ei ole vielä kuivunut, kun jo suolletaan uutta tekstiä. Uudesta aiheesta tietenkin – entisessäkin luussa olisi vielä kaluttavaa.
Seuratkaa koiraa luunsa kanssa. Sen hauveli kaluaa rauhassa ja nautinnollisesti loppuun. Kunnes on vailla uutta.
Muutosvauhti ja -halukkuus on niin vimmattu, että tavoite hämärtyy/sumenee. Pääasia on muutos sinänsä, ei muutos jonkin vuoksi? Tämä ei riitä, täällä ei hyvä, haluan tuonne, se on enemmän. Se on päämäärä – jos sekään. Ollaan eksyksissä; ei tiedetä mistä tullaan ja mihin mennään ja miksi? Eikö mikään ole nykyään kylliksi?
Mihin niin pirun kiire? Vähemmälläkin hosuamisella selviää. Hamutaanko yhä vain uutta pikaruokaa ”mc donalds” tyylillä. Yhä vain uutta ja uutta. Ahmitaan sitä sun tätä. Pelkästä ahmimisen ilosta.
Ettei kenellekkään jäisi epäselväksi tarkoitan todella tätä nykypolitiikan ja politiikkojen tyyliä kaikilla vaikuttamisen tasoilla.